Miksi paikkatietoa tarvitaan ja kuka sitä käyttää?

Käsitteenä paikkatieto kuulostaa yksinkertaiselta eikä se varsinaisesti ole ideana uusi. Monet nykyisillä paikkatietojärjestelmillä tehtävät työt voitiin tehdä jo aikana ennen tietokoneita. Erilaisia aineistoja kyettiin paperikarttojenkin aikakaudella liittämään päällekkäin ja erilaisten alueellisten ilmiöiden välisiä yhteyksiä päästiin näin tarkastelemaan visuaalisesti. Ennen kaikki tämä työ jouduttiin kuitenkin tekemään käsin, ilman tietokoneita, jonka takia työ oli usein hidasta ja joustamatonta.

Nykyisten paikkatietojärjestelmien keskeisimpiä etuja on, että niiden avulla erilaisten, hyvinkin laajojen tietokokonaisuuksien käsittelyä voidaan huomattavasti nopeuttaa. Paikkatietojärjestelmät eivät olekaan vain keino tuottaa karttoja tietokoneavusteisesti vaan tapa hallita, havainnollistaa ja analysoida olemassa olevaa tietoa sekä käyttää näitä tietoja uuden tiedon tuottamiseen. Ja samalla kun ympäristöä, ihmisiä ja yhteiskuntaan käsittelevän alueellisen tiedon määrä on lisääntynyt, on lisääntynyt myös tarve nopeille ja joustaville paikkatietojärjestelmille.

Paikkatiedon hyödyntäminen nojaa pitkälti tietotekniikkaan ja sen hallintaan, mutta yhtä tärkeää on ymmärtää paikkatiedon soveltamismahdollisuudet. Paikkatietojärjestelmien avulla voidaan tuottaa uusia tietokokonaisuuksia, mutta johtopäätösten tekeminen on kuitenkin analyysin tekijän vastuulla. Tämä vaatii aina ymmärrystä ja kiinnostusta ympäristöä ja yhteiskuntaa kohtaan.

Paikkatieto ammattilaiskäytössä

Paikkatietojärjestelmien hyödyntäminen ammattilaiskäytössä on levinnyt hyvin laajalle. Etenkin maankäytön suunnittelussa sekä monilla tutkimusaloilla, kuten maantieteessä ja geologiassa, paikkatietojärjestelmät ovat nykyisin lähes välttämättömiä tai toimivat vähintään korvaamattomana apuna. Selkeimpänä hyötyjänä on esimerkiksi kaavoitustyö, joka nykyään liki poikkeuksetta tehdään paikkatietojärjestelmiä hyödyntäen. Tutkimusaloilla puolestaan erilaiset kartoitustyöt tukeutuvat nekin lähes täysin paikkatietojärjestelmiin.

Maankäytön suunnittelussa paikkatietojärjestelmiä voidaan pelkän kaavoituksen ohella käyttää myös monimutkaisempiin analyyseihin. Järjestelmien avulla voidaan, jos sopivat aineistot ja rekisterit ovat käytettävissä, laskea helposti vaikkapa uuden tien melualueella asuvat ihmiset. Näin tielinja voidaan valita sen mukaan, missä se aiheuttaa vähiten haittaa ihmisasutukselle. Paikkatietojärjestelmien avulla voidaan nopeasti myös mallintaa esimerkiksi alueet, jotka ovat vaarassa jäädä tulvan alle lähivesistön pinnan noustessa. Yhtä nopeasti voimme saada lisäksi selville sen, kuinka paljon tulvariskialueella on asukkaita, moniko rakennus on vaarassa ja arvioida näin mahdollisen tulvan aiheuttamia kustannuksia.

Paikkatieto kuluttajien välineenä

Vaikka paikkatieto on ennen kaikkea tutkijoiden ja erilaisten suunnittelijoiden tärkeä työväline, ei paikkatiedon soveltaminen suinkaan jää vain näiden käyttäjäryhmien sisälle. Paikkatiedon hyödyntämisen toisessa päässä ovatkin kuluttajat. Koska paikkatiedon avulla mitä erilaisimpia tietosisältöjä voidaan sitoa tiettyyn maantieteelliseen sijaintiin ja esittää tuotetut tiedot havainnollisessa muodossa, mahdollistaa paikkatiedon hyödyntäminen monia tavallisille ihmisille suunnattuja sovelluksia.

Erilaiset paikannustekniikat, Internet-karttapalvelut tai vaikkapa nopeasti yleistyneet autonavigaattorit ovat monille jo tuttuja – ja kaikki ne hyödyntävät ja tarvitsevat toimiakseen paikkatietoa. Esimerkiksi autonavigaattoreissa auton sijainti määritetään GPS-vastaanottimen avulla muutaman metrin tarkkuudella. Navigaattorin toiminnan kannalta auton sijainnin ohella yhtä keskeistä on kuitenkin tietää missä tie kulkee. Tieverkko onkin navigaattoriin ladattu paikkatietoaineisto, jossa jokaisella katuosuudella ja risteyksellä on oma tarkka maantieteellinen sijainti. Tieverkon lisäksi navigaattoriin voidaan ladata vaikkapa autokorjaamojen, tankkausasemien ja autopesuloiden sijainnit. Ominaisuustietoina näihin voidaan puolestaan liittää vaikkapa palveluiden aukioloajat ja hintatiedot. Näin autoilija voi saada reittiohjeet kullakin hetkellä lähimpään avoinna olemaan edulliseen palveluntarjoajaan. Lyhimmän reitin määrittely puolestaan perustuu navigaattorin suorittamaan tiettyyn paikkatietoanalyysiin.

Tulevaisuudessa paikannukseen kykenevien matkaviestinten määrän voidaan odottaa kasvavan, jolloin myös paikkaan sidotun tiedon vastaanottaminen käy yhä vaivattomammaksi. Tämä mahdollistaa uusien palvelujen kehittämisen ja samalla lisää tarvetta tuottaa erilaisia kuluttajille suunnattuja paikkatietoaineistoja. Tulevaisuudessa paikantava matkapuhelin voi toimia kävelevän ihmisen opastajana kuten autonavigaattori autoilijalle tänään.